Vietin viimeiset 5 päivää äitin luona ja kävin katsomassa paria kämppää. Ensimmäinen kuulosti hyvältä, yksiö tiskikoneella ja isolla parvekkeella ja talossa oli uima-allas vapaasti käytettävissä. Vuokraisäntä kehui, että on niin siisti ja kaikki uusittu vähän aikaa sitten. Ei vaan muistanu paljonko siinä oli neliöitä... 28. vaan. Ei riitä ikinä meikäläiselle, kun huonekalurestauroijan ammattitautina sairastaa kaikenlaisten mööpelien keräilyä...

Äiti oli taas ihana ja etti mulle netistä kaiken maailman sivuja, ja sieltä se mun tuleva kotini löyty. 2h+k, 49neliöä. Vanha puutalo ja persoonaa vaikka muille jakaa! (ja vuokra olis ollut sama siinä yksiössä... hmm, ei tarvinu miettiä kauaa) Nyt mä sisustan pääni sisällä koko ajan, siitä tulee ehkä maailman paras ja kaunein koti. :D (ja extra-bonus: nyt mä saan ostaa 2 isoa vanhaa vaatekaappia luvan kanssa, kun noissa vanhoissa taloissa ei yleensä oo kiinteitä kaappeja. Rahanmenoa joo, mutta ei sitä onnea rahassa mitata! ;))

Nyt alkaa muutto tuntua todellisemmalta. Ja tajuan hiljalleen senkin, että tää on paljon rohkeampi veto kuin aikanaan lähtö Tampereelle. Nyt mä teen kaiken yksin, eikä siellä ole kovin montaa kaveria. Onneks työt alkaa aika pian muuton jälkeen, niin ei aina tarvi yksin hengata! :)

Ja sitten pääsee useammin savipajailemaan. Ja uuteen kotiin mahtuu iso ompelupöytä makkarin perälle niin, ettei tarvi aina siivota ompeluksia heti pois. :D

Jep, hehkutusta, mutta oi kyllä niin sen arvoista!