jaksanpa taas valittaa...

mä en oo koskaan ollu negatiivinen ystävänpäivää kohtaan, mutta tänä vuonna tää tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä. kaverit ei halunnu nähdä mua eikä oo ketään kenenkä kainaloon mennä. maailma teki mulle oharit, tai sitten en vaan tarttunut tilaisuuteen. onneks mulla on edes cashew-pähkinälevy.

eilen sain onneks työssäoppimispaikan. se ainakin kuulosti täydelliseltä paikalta, pomo oli kiva ja tehtävät mielenkiintosia! jeejeejee!

ehkä mun kannattaa nyt lopettaa ennen ku alan taas valittaa... :)