pitäiskö itkeä vai nauraa.

eilen kävellessäni kotiin tuli vastaan n. 60v. mies, joka katsoi mua silmiin ja hymyili. käsittääkseni mulla ei ole mitään syytä laskea katsettani, joten vilkaisin pappaa ja hymyilin puoliksi takas.

pappa sanoi hei.
minä sanoin hei.
pappa kysyi onko mulla hetki aikaa.
mä vastasin että riippuu vähä.
pappa tarjos viittäkymppiä.

näytänköhän mä jotenkin maksulliselta naiselta? pappahan syyllistyi rikokseen? kello 18 tampereen keskustan välittömässä läheisyydessä. hyi saasta.

vaikka kai sitä pitäis olla iloinen, kun joku olis valmis maksamaan mun seurasta. yleensä tuntuu, että miehille pitäis maksaa, että ne jois mun seurassa edes kupin kahvia. (huomaa sarkasmi)