voivoi... elämä taas heitellyt :)

hämmentävää on, että joku voi olla tosi mukava ja fiksun oloinen, mutta yhdessä hetkessä muuttuu ihan kamalaksi... mä en mitään muuta niin paljon inhoo, kun sitä, että mun tekemisiä kyylätään, ajatuksia arvaillaan ja että mut nostetaan jalustalle... ja vingutaan ja vongutaan... kyllä mä yritän sanoa ihan itse miltä tuntuu. ja viimeisenä kehtaa väittää että mä valehtelen. sillä hetkellä tiesin, että nyt on aika poistua. ja niin sitten taas jäi yksi ihmissuhde taakse. tuli ihan mielettömiä flash-backejä muutaman vuoden takaisesta. elämä on helpompaa ilman sellaisia ihmisiä!!!

ja pörröpää pyörii edelleen mielessä. eilen tulin sieltä kotiin, ja hämmennys jatkuu... tyhmähän mä oon, kun tuota juttua jatkan, mutta se on kivaa, eikä tässä nyt parempaakaan oo tarjolla. enkä taitais halutakaan. miten aina ne, jotka haluaa suhteen on jotenki sekasin ja sit ne jotka olis just hyvejä ei halua. f-sana.

siivoominen ei oo viime aikoina luonnistunu, nyt tuntuu että tilanteessa on enempi järkeä että alkaa villakoirat häiritsemään. ihanaa :)