iski paniikki, että löydänkö työssäoppimispaikkaa...

tuntuu, että kysyn paikoista, joista ei voida luvata heti eikä ihan hetken päästäkään. ja lisäksi kuumottaa kysymys siitä, pystynkö edes tekemään pintakäsittelyitä ja maalinpoistoa liuottimien aiheuttaman päänsäryn vuoksi. verhoilu olisi tietysti hyvä vaihtoehto, mutta ennemmin tekisin puutöitä. maanantaina pitää keskustella useampien henkilöiden kanssa tästä ongelmasta.

tietoa ja taitoa olisi kyllä, mutta jotenkin kauhistuttaa ajatus mennä yritykseen, joka on jollekin SE toimeentulo. olenko tarpeeksi nopea tekemään töitä ja kyllin taitava etten hidasta työnantajan omaa työntekoa? kas siinä pulma. vaikka olisinkin ilmaista työvoimaa, vaadin kuitenkin ohjausta. pelihousut repee... :) ensi viikosta tulee siis riipivä, hommia painetaan kiireellä eteenpäin ja painitaan vielä näiden muiden asioiden kanssa.

ja ensi viikonloppunakin töihin. kiitos suomen opintotukijärjestelmälle olemassa olosta, mutta tulorajoja voitaisiin tarkistaa... niiden takia joudun nyt tekemään hulluna töitä, että saan hoidettua takaisinmaksut. ja todennäköisesti vuoden lopussa katselen taas palkkalaskelmaa huuli pyöreänä, kun tulorajat kolisee. taas. koulun olen hoitanut kunnialla ja hyvillä arvosanoilla. miksi en saisi tehdä töitä lisäksi niin paljon kuin jaksan? ja meitä syytetään pullamössö-sukupolveksi, joka on saanut kaiken suoraan pöytään. yleistäminenhän kannattaa aina. ;)

vaikuttaa siltä että negatiiviset energiat ovat nyt korkealla... onneksi illalla saan nauruterapiaa m:n seurassa. kun vielä löytyisi joku joka ottaisi aina tarpeen tullen kainaloon, "kaikki vois olla ihanasti"!