Äiti oli taas ihana ja etti mulle netistä kaiken maailman sivuja, ja sieltä se mun tuleva kotini löyty. 2h+k, 49neliöä. Vanha puutalo ja persoonaa vaikka muille jakaa! (ja vuokra olis ollut sama siinä yksiössä... hmm, ei tarvinu miettiä kauaa) Nyt mä sisustan pääni sisällä koko ajan, siitä tulee ehkä maailman paras ja kaunein koti. :D (ja extra-bonus: nyt mä saan ostaa 2 isoa vanhaa vaatekaappia luvan kanssa, kun noissa vanhoissa taloissa ei yleensä oo kiinteitä kaappeja. Rahanmenoa joo, mutta ei sitä onnea rahassa mitata! ;))

Nyt alkaa muutto tuntua todellisemmalta. Ja tajuan hiljalleen senkin, että tää on paljon rohkeampi veto kuin aikanaan lähtö Tampereelle. Nyt mä teen kaiken yksin, eikä siellä ole kovin montaa kaveria. Onneks työt alkaa aika pian muuton jälkeen, niin ei aina tarvi yksin hengata! :)

Ja sitten pääsee useammin savipajailemaan. Ja uuteen kotiin mahtuu iso ompelupöytä makkarin perälle niin, ettei tarvi aina siivota ompeluksia heti pois. :D

Jep, hehkutusta, mutta oi kyllä niin sen arvoista!

1. Opinnäytetyö on vihdoin valmis, kuun lopussa paperit käteen!
2. Sain mielenkiintoisen työpaikan Vaasasta... Eli muutto takaisin kotikaupunkiin.
3. Mihin ihmeeseen mä laitan kaikki mun tavarat?!

Kankaat ehdin jo katsomaan läpi ja pakkaamaan ne jotka haluan pitää. Onko ideoita minne voisin vaikka lahjoittaa ne joista haluan eroon? Ovat kuitenkin ihan hyviä, mitä nyt vähän ruttuisia laatikossa säilyttämisen jäljiltä. Langat varmaan vien äipälle, jos se sais niistä paremmin aikaan kuin minä.

Kirpparille menevää tavaraa olis nyt jo 4 muovikassia, mutta kun ei aika antais periksi hinnoitella ja käydä kirpulla siivoomassa pöytää. Mietin että pitäiskö ne säästää kesäks, vois mennä rantakirppikselle myymään... Paitsi että siihen mennessä mä keksin taas yhtä paljon tavaraa mistä haluan eroon, että taitais olla parempi luopua noista nyt. Ideoita?

Lisäys 10:35 Tässä heikkolaatuinen kuva päättötyöstä. Tulihan siitä hieno, vaikka hermot meni sataan kertaan. Mutta opinnäytetyökin on vielä oppimista... :D

Taas on ihan mielettömän kaunis aamu. Tänään varmaan jätän ton omaisuuden järjestelyn vähemmälle ja lähden M:n kanssa jonnekin. Tallille tai mökille. Pitää nauttia vielä näistä ystävistä niin kauan kun täällä asun! Aurinkoista päivää!

joka tapauksessa, famun ihanat lapaset olivat tulleet perille! viininpunaiset sydänlapaset <3 olivat kauniit, ja erittäin paljon mun makuun ja sopivat kaikella tapaa! laitan kuvan hiukan myöhemmin, pitää päästä syömään, ettei pääsis laihtumaan... ;)

hyvää lomaa niille, joilla sitä on, muille virkistävää viikonloppua!

olipa kerran tyttö, joka kävi ostamassa vihreää itse-raidoittuvaa 7veikkaa neuloakseen lapaset erääseenkin vaihtoon. samana iltana vaihtokaveri esitteli blogissaan samaa lankaa, jota oli saanut lahjaksi. tyttö raapi päätänsä, mutta päätti kuitenkin neuloa kyseisestä langasta.

tutkittuaan aikansa malleja ja erilaisia neulepintoja, tyttö päätti neuloa valepalmikkoiset raitalapaset! jälki oli nättiä ja työ tuntui edistyvän sutjakkaasti. kunnes hän näki vaihtokaverin blogissa jotain hienoa neuletta... ja kysyi mitä se oli? noh, valepalmikkoahan se, ja ihan erinäköistä kuin tytön tekemä!

tyttö pohti, onko hänen valepalmikkonsa valepalmikkoa ollenkaan? voiko sellaisia epämääräisiä antaa kenellekään? aikansa pohdittuaan, hän kävi vilkaisemassa vaihtokaverin blogia... jossa oli kuva vihreistä palmikkolapasista!

joten. lanka vaihtui mustaan smartiin, neuleesta tuli sileää ja ranteesta kello-mallinen. piristykseksi synkkyyteen ilmestyi punainen 7veikka piparireuna ja virkatut kukkaset. varsinaista mallia tai esikuvaa ei ole, näissä yhdistyy kaikki mitä tiedän lapasista... ja tässä kuva:

alimpana on siis virkattu kassi (luulen että tämä pääsee johonkin roikkumaan ja saa täytteekseen lankaa...), lanka (jonka äärimmäisen tyhmästi kuvasin vyöte alaspäin) on stepiä, jota olen jo muutaman kerran hipelöinyt lankakaupassa, valkosuklaanappeja, pieni suojelusenkeli ja nätti kirjottu kortti. en tiedä millä sanoin voisin Famua tarpeeksi kiittää, tämä paketti sai mut todella iloiseksi!

(muoks. hoksasin just, että tuo suojelusenkeli on oppimisen enkeli! melkoisen ajankohtainen! huomaa, että postittajalla on ollut ajatus mukana!)

samalla kerron päättötyön edistymisestä... tänään en lähtenytkään kouluun, vaan päätin hyödyntää tampereen loistavaa pääkirjastoa. etsin siis materiaalia divaanien historiasta ja yritän vähän selvittää oman työni taustoja samalla. sen lisäksi, että kirjastossa on paljon hyviä kirjoja, siellä on myös erinomaisia työntekijöitä! nainen joka auttoi mua alkuun etsinnöissä oli tosi mukava ja omasi vaikuttavan laajan yleistietämyksen. nyt mulla on suuri kassillinen kirjoja aiheesta, vaikka divaaneista ei ole kirjoitettu juuri mitään. ehkä näistä saan riivittyä yhteen sellaisen kokonaisuuden, joka valaisee muillekin divaanien historiaa... :)

ja niin. laitoin postiin lapasvaihdon tuotokset, toivottavasti vastaanottaja ilahtuu!

jos jollain on näkemystä tämän tyyppisten divaanien historiasta, kommenttiloota on alla! kyseinen divaani on jugend-tyyliä, mutta sisuksia on selvästi paranneltu jossain vaiheessa. mitään erikoisia löytöjä ei täytteistä löytynyt, tyynyosa on vielä purkamatta, ehkä sieltä sitten... :)

purkutyöt ovat tosiaan melkein valmiina, huomenna vielä pari tuntia ja sitten pesulle... on meinaan kerännyt pölyä useamman vuoden ensin vintillä ja sitten vanhassa navetassa, joten haju on mielenkiintoinen diplomaattisesti sanottuna.

marraskuun loppuun mennessä pitäis olla valmista, niin varsinaisen työn kuin kirjallisen osuuden kanssa. yritän tehdä aina välillä tilannekatsauksia missä mennään ja tuleeko musta ammattilainen ennen ku vanhapiika? :D

eilen kävellessäni kotiin tuli vastaan n. 60v. mies, joka katsoi mua silmiin ja hymyili. käsittääkseni mulla ei ole mitään syytä laskea katsettani, joten vilkaisin pappaa ja hymyilin puoliksi takas.

pappa sanoi hei.
minä sanoin hei.
pappa kysyi onko mulla hetki aikaa.
mä vastasin että riippuu vähä.
pappa tarjos viittäkymppiä.

näytänköhän mä jotenkin maksulliselta naiselta? pappahan syyllistyi rikokseen? kello 18 tampereen keskustan välittömässä läheisyydessä. hyi saasta.

vaikka kai sitä pitäis olla iloinen, kun joku olis valmis maksamaan mun seurasta. yleensä tuntuu, että miehille pitäis maksaa, että ne jois mun seurassa edes kupin kahvia. (huomaa sarkasmi)

tämän näköistä se on neulottuna. salama tietysti vääristää värejä hiukan, todellisuudessa lanka on vähän tummempaa. jonkunlaista boleroa yritän tuosta työstää, mutta en tiedä riittääkö lanka. (siksi tarvitsen apua langan tunnistukseen...)

ystävälliset vastaukset voi jättää kommenttilooraan!