Vietin viimeiset 5 päivää äitin luona ja kävin katsomassa paria kämppää. Ensimmäinen kuulosti hyvältä, yksiö tiskikoneella ja isolla parvekkeella ja talossa oli uima-allas vapaasti käytettävissä. Vuokraisäntä kehui, että on niin siisti ja kaikki uusittu vähän aikaa sitten. Ei vaan muistanu paljonko siinä oli neliöitä... 28. vaan. Ei riitä ikinä meikäläiselle, kun huonekalurestauroijan ammattitautina sairastaa kaikenlaisten mööpelien keräilyä...

Äiti oli taas ihana ja etti mulle netistä kaiken maailman sivuja, ja sieltä se mun tuleva kotini löyty. 2h+k, 49neliöä. Vanha puutalo ja persoonaa vaikka muille jakaa! (ja vuokra olis ollut sama siinä yksiössä... hmm, ei tarvinu miettiä kauaa) Nyt mä sisustan pääni sisällä koko ajan, siitä tulee ehkä maailman paras ja kaunein koti. :D (ja extra-bonus: nyt mä saan ostaa 2 isoa vanhaa vaatekaappia luvan kanssa, kun noissa vanhoissa taloissa ei yleensä oo kiinteitä kaappeja. Rahanmenoa joo, mutta ei sitä onnea rahassa mitata! ;))

Nyt alkaa muutto tuntua todellisemmalta. Ja tajuan hiljalleen senkin, että tää on paljon rohkeampi veto kuin aikanaan lähtö Tampereelle. Nyt mä teen kaiken yksin, eikä siellä ole kovin montaa kaveria. Onneks työt alkaa aika pian muuton jälkeen, niin ei aina tarvi yksin hengata! :)

Ja sitten pääsee useammin savipajailemaan. Ja uuteen kotiin mahtuu iso ompelupöytä makkarin perälle niin, ettei tarvi aina siivota ompeluksia heti pois. :D

Jep, hehkutusta, mutta oi kyllä niin sen arvoista!

Päivitys puolen vuoden jälkeen:

1. Opinnäytetyö on vihdoin valmis, kuun lopussa paperit käteen!
2. Sain mielenkiintoisen työpaikan Vaasasta... Eli muutto takaisin kotikaupunkiin.
3. Mihin ihmeeseen mä laitan kaikki mun tavarat?!

Kankaat ehdin jo katsomaan läpi ja pakkaamaan ne jotka haluan pitää. Onko ideoita minne voisin vaikka lahjoittaa ne joista haluan eroon? Ovat kuitenkin ihan hyviä, mitä nyt vähän ruttuisia laatikossa säilyttämisen jäljiltä. Langat varmaan vien äipälle, jos se sais niistä paremmin aikaan kuin minä.

Kirpparille menevää tavaraa olis nyt jo 4 muovikassia, mutta kun ei aika antais periksi hinnoitella ja käydä kirpulla siivoomassa pöytää. Mietin että pitäiskö ne säästää kesäks, vois mennä rantakirppikselle myymään... Paitsi että siihen mennessä mä keksin taas yhtä paljon tavaraa mistä haluan eroon, että taitais olla parempi luopua noista nyt. Ideoita?

Lisäys 10:35 Tässä heikkolaatuinen kuva päättötyöstä. Tulihan siitä hieno, vaikka hermot meni sataan kertaan. Mutta opinnäytetyökin on vielä oppimista... :D

 

Taas on ihan mielettömän kaunis aamu. Tänään varmaan jätän ton omaisuuden järjestelyn vähemmälle ja lähden M:n kanssa jonnekin. Tallille tai mökille. Pitää nauttia vielä näistä ystävistä niin kauan kun täällä asun! Aurinkoista päivää!

just pääsin reissusta kotiin! viikko meni taas aikas äkäseen, mutta ehti sitä jotain tekemäänkin, mm. kuluttamaan kaikki rahansa vaasan kirpputoreille... ja keittämään ite vehnäjauhoista liisteriä ja liisteröimään äitin keittiön seiniä.

joka tapauksessa, famun ihanat lapaset olivat tulleet perille! viininpunaiset sydänlapaset <3 olivat kauniit, ja erittäin paljon mun makuun ja sopivat kaikella tapaa! laitan kuvan hiukan myöhemmin, pitää päästä syömään, ettei pääsis laihtumaan... ;)

 

tänään lähden lomailemaan, sukulaisten syötettäväks. katsotaan koska palaan. :)

hyvää lomaa niille, joilla sitä on, muille virkistävää viikonloppua!

nyt on siis mun tekemät lapaset päässeet lämmittämään tarjan käsiä. välillä otti koville, kun en oo lapasia tehnyt aikoihin! mutta pari hassua sattumaa johti musta-kukkasiin...

olipa kerran tyttö, joka kävi ostamassa vihreää itse-raidoittuvaa 7veikkaa neuloakseen lapaset erääseenkin vaihtoon. samana iltana vaihtokaveri esitteli blogissaan samaa lankaa, jota oli saanut lahjaksi. tyttö raapi päätänsä, mutta päätti kuitenkin neuloa kyseisestä langasta.

tutkittuaan aikansa malleja ja erilaisia neulepintoja, tyttö päätti neuloa valepalmikkoiset raitalapaset! jälki oli nättiä ja työ tuntui edistyvän sutjakkaasti. kunnes hän näki vaihtokaverin blogissa jotain hienoa neuletta... ja kysyi mitä se oli? noh, valepalmikkoahan se, ja ihan erinäköistä kuin tytön tekemä!

tyttö pohti, onko hänen valepalmikkonsa valepalmikkoa ollenkaan? voiko sellaisia epämääräisiä antaa kenellekään? aikansa pohdittuaan, hän kävi vilkaisemassa vaihtokaverin blogia... jossa oli kuva vihreistä palmikkolapasista!

joten. lanka vaihtui mustaan smartiin, neuleesta tuli sileää ja ranteesta kello-mallinen. piristykseksi synkkyyteen ilmestyi punainen 7veikka piparireuna ja virkatut kukkaset. varsinaista mallia tai esikuvaa ei ole, näissä yhdistyy kaikki mitä tiedän lapasista... ja tässä kuva: